Mem û Zîn ja kurdilaisen kirjallisuuden klassikot
Lyhyt kierros kurdilaisessa kirjallisuudessa: Ehmedê Xanîn rakkaustarinasta Mem û Zîn runoilijoihin ja kirjailijoihin, jotka veivät kurdinkielisen kirjoittamisen nykyaikaan.
Kurdilainen kirjallisuus on paljon vanhempaa kuin moni odottaa. Vuosisatojen ajan dengbêj-laulajat kuljettivat pitkiä laulettuja tarinoita kylästä kylään, ja uskonnollisissa kouluissa opiskelleet runoilijat kirjoittivat runoja kielimuodoilla Kurmancî (kurmandži), Soranî (sorani) ja Hewramî (gorani).
Tämä lyhyt kierros alkaa kaikkein kuuluisimmasta kurdilaisesta kirjasta, Mem û Zîn -teoksesta, ja etenee 1900-luvun runoilijoihin ja romaanikirjailijoihin. Matkan varrella opit muutaman kurdinkielisen sanan kirjoista ja runoista.
Mem û Zîn, kurdien suuri rakkaustarina
Mem û Zîn (”Mem ja Zîn”) on runoilija Ehmedê Xanîn runomuotoinen rakkaustarina, joka valmistui vuonna 1692. Siinä on noin 2 650 säeparia Kurmancî-murteella, ja se on kurdilaisen kirjallisuuden rakastetuin klassikko. Sitä kutsutaan usein kurdien kansalliseepokseksi.
Tarina sijoittuu Cizîriin (Cizre), joka oli aikoinaan Botanin ruhtinaskunnan pääkaupunki. Mem, kaupungin nuori mies, tapaa Zînin, hallitsijasuvun nuoren naisen, kevätjuhla Newrozin aikana, ja he rakastuvat toisiinsa.
Mustasukkainen kilpailija nimeltä Bekir juonittelee heitä vastaan, ja rakastavaiset pidetään erossa. Mem kuolee, ja Zîn kuolee suruun hänen haudallaan. Bekir haudataan heidän viereensä, ja hänen haudastaan kasvaa piikkipensas, joka seisoo rakastavaisten välissä vielä kuolemassakin.
Xanî ei keksinyt juonta itse. Hän rakensi runonsa Memê Alan -kansantarinan pohjalle, jota dengbêj-laulajat olivat laulaneet sukupolvien ajan:
Çîrokek kevn چیرۆکێکی کۆن Vanha tarina
Cizîrissä on yhä hauta, jonka ihmiset yhdistävät Memiin ja Zîniin, ja se houkuttelee vierailijoita edelleen.
Kaikki kolme kirjoitusasua tarkoittavat samaa kirjaa: pieni sana û tarkoittaa yksinkertaisesti ”ja”. Näet myös runoilijan nimen englantilaisittain kirjoitettuna: Ahmad Khani.
Kuka oli Ehmedê Xanî?
Ehmedê Xanî (Ahmad Khani) syntyi vuonna 1650 tai 1651 Hakkarin alueella. Hän vietti suuren osan elämästään Bayazidissa, nykyisessä Doğubayazıtissa, ja kuoli siellä vuonna 1707.
Kuten monet aikansa oppineet, hän osasi hyvin arabiaa ja persiaa, mutta valitsi mestariteoksensa kieleksi Kurmancî-murteen. Hän välitti myös lasten opettamisesta: noin vuonna 1683 hän kirjoitti teoksen Nûbihara Biçûkan (”lasten kevät”), pienen riimitellyn arabia–kurdi-sanaston nuorille kurdilaisille oppijoille.
Xanîn edeltäjät: Cizîrî ja Feqiyê Teyran
Xanî seurasi aiempien runoilijoiden jalanjälkiä. Ihailluin heistä on Melayê Cizîrî (noin 1570–1640), oppinut Cizîristä, samasta kaupungista, johon Mem û Zîn sijoittuu. Hänen dîwanissaan (kootuissa runoissaan) on yli sata runoa mystisestä rakkaudesta ja hengellisestä kaipauksesta.
Cizîrî osasi myös arabiaa ja persiaa, mutta hän kirjoitti runonsa Kurmancî-murteella. Myöhemmät runoilijat, Xanî heidän joukossaan, ihailivat häntä ja seurasivat hänen esimerkkiään, joten häntä pidetään usein Kurmancî-runouden koulukunnan perustajana.
Helbest dilê min vedike شیعر دڵم دەکاتەوە Runous avaa sydämeni
Feqiyê Teyran syntyi noin vuonna 1590 Miksissä Hakkarin alueella, ja hänen alkuperäinen nimensä oli Mîr Mihemed. Hänen taiteilijanimensä tarkoittaa suunnilleen ”lintujen oppilas”, ja perimätiedon mukaan hän opiskeli Cizîrîn johdolla.
Hän kirjoitti selkeällä kielellä ja ammensi kansantarinoista, ja monet hänen runoistaan jäivät elämään kurdilaisiin kansanlauluihin. Hänen tunnetuin teoksensa Zembîlfiroş (”korikauppias”) on rakkaustarina, jota laulajat esittävät yhä. Hän kertoi uudelleen myös sufilaisen tarinan Şêxê Sen’an.
Vuosisatoja sitten eläneiden runoilijoiden tarkkoja syntymä- ja kuolinvuosia ei aina kirjattu, ja vanhoissa käsikirjoituksissa vuodet lasketaan usein islamilaisen kalenterin mukaan. Lähteet voivat erota toisistaan muutamalla vuodella, joten kirjoitamme tällöin ”noin”.
Soranî- ja Hewramî-murteen klassikkorunoilijat
Kurmancî ei ollut ainoa kirjallinen murre. 1800-luvulla Nalîn ja Hacî Qadirê Koyîn kaltaiset runoilijat tekivät Soranî-murteesta hienon runouden kielen, ja Hewramî-murteella oli oma runoperinteensä.
Nalî (syntynyt noin 1800) oli kotoisin Sulaimaniyan seudulta ja kuoli Istanbulissa. Hänet mainitaan usein ensimmäisenä runoilijana, joka kirjoitti kokonaisen dîwanin Soranî-murteella, ja hänen rakkautta ja mystiikkaa käsittelevät runonsa auttoivat tekemään Soranî-murteesta kirjallisen kielen.
Mewlewî (Mewlewî Tawegozî, 1806–1882) kirjoitti kurdinkieliset runonsa pääasiassa Hewramî-murteella. Hän oli sufilainen oppinut, ja häntä rakastetaan mystisten runojensa ja edesmenneelle vaimolleen kirjoittamiensa koskettavien valituslaulujen vuoksi. Oppaamme Hewramî-murteesta kertoo lisää tästä murteesta.
Hacî Qadirê Koyî (1817–1897) kasvoi Koyassa ja kuoli Istanbulissa. Hänen runoissaan on yksi selvä viesti: kurdien pitäisi lukea ja kirjoittaa omalla kielellään, ja heillä pitäisi olla kurdinkielisiä kirjoja ja sanomalehtiä. Miksi, hän kysyi, kurdin pitäisi olla persiaa vähempiarvoinen?
1900-luvun modernit äänet
1900-luvulla runoilijat alkoivat rikkoa vanhoja runomitan ja loppusoinnun sääntöjä. Halabjasta kotoisin olevaa Abdulla Gorania (1904–1962) kutsutaan usein modernin kurdilaisen runouden isäksi: hän jätti klassisen arabialais-persialaisen runomitan taakseen ja toi takaisin kurdilaisen kansanrunouden tavuja laskevan rytmin.
Cegerxwîn (myös Cigerxwîn, 1903–1984) syntyi nimellä Şêxmûs Hesen Hesarissa Batmanin lähellä ja asettui myöhemmin Syyrian Qamişloon (Qamishli). Hänen taiteilijanimensä tarkoittaa ”vuotava maksa”, ja se on kielikuva syvästä tunteesta. Hän julkaisi kahdeksan runokirjaa Kurmancî-murteella ja kirjoitti myös itse kurdin kielestä.
Şêrko Bêkes (Sherko Bekas, 1940–2013) syntyi Sulaimaniyassa runoilija Fayeq Bêkesin poikana. 1970-luvun alussa hän oli mukana perustamassa Rûwange-liikettä (”visio”), joka vapautti kurdilaisen runouden tiukasta loppusoinnusta ja avasi sen uusille muodoille. Hänen runojaan on käännetty monille kielille, ja vuonna 1987 hän sai Ruotsissa Tucholsky-palkinnon.
Jokainen näistä runoilijoista löysi oman äänensä:
Her nivîskarê şêwazek bêhempa heye /her niˈviskarɛ ʃewaˈzek behɛmˈpa hɛˈjɛ/ هەر نووسەرێک شێوازێکی تایبەتی هەیە Jokaisella kirjailijalla on ainutlaatuinen tyyli
Kurdinkielinen romaani
Runous tuli ensin, ja romaani saapui paljon myöhemmin. Kirja, jota kutsutaan usein ensimmäiseksi kurdinkieliseksi romaaniksi, on Şivanê Kurmanca (”Kurdilainen paimen”). Sen kirjoitti Erebê Şemo, Neuvosto-Armeniassa elänyt kurdilainen kirjailija. Kirja ilmestyi 1930-luvulla, ja se ammentaa hänen omasta nuoruudestaan paimenena.
Erebê Şemo oli myös mukana suunnittelemassa kurdille varhaisia latinalaisia aakkosia. Sen tarinan voit lukea kurdin aakkosten historiasta.
Yksi kirjailijoista, jotka tekivät eniten modernin Kurmancî-romaanin muovaamiseksi, on Mehmed Uzun (1953–2007). Hän syntyi Siverekissä, asui Ruotsissa lähes kolmekymmentä vuotta ja kirjoitti romaaninsa Kurmancî-murteella, alkaen teoksesta Tu (”Sinä”) 1980-luvun puolivälissä.
Hänen kirjoihinsa kuuluvat Siya Evînê (”Rakkauden varjo”) ja Rojek ji rojên Evdalê Zeynikê (”Yksi Evdalê Zeynikên päivistä”), joka kertoo kuuluisasta 1800-luvun dengbêjistä. Hän punoi puhutusta kurdista, vanhoista tarinoista ja klassikoista rikkaan kirjallisen kielen.
Sanoja kirjojen ystäville
Haluatko puhua kirjoista kurdiksi? Nämä sanat ovat ZimanGon kurssilta, useimmat edistyneiden oppijoiden Taide ja kulttuuri -oppitunneilta, sekä Kurmancî- että Soranî-murteella.
| Kurmancî | Soranî | Suomi |
|---|---|---|
| wêje | ئەدەب | kirjallisuus |
| helbest | شیعر | runo |
| roman | ڕۆمان | romaani |
| nivîskar | نووسەر | kirjailija |
| pirtûk | پەرتووک | kirja |
| evîn | عەشق | rakkaus |
| stran | گۆرانی | laulu |
Murteet valitsevat tässä usein eri sanat. Runo on Kurmancî-murteella helbest. Soranî-murteella se on شیعر.
Näillä sanoilla voit jo kertoa jotain lukemisestasi:
Ez romaneke xweş dixwînim /ɛz romaˈnɛkɛ xwɛʃ dɪxˈwinɪm/ ڕۆمانێکی جوان دەخوێنمەوە Luen kaunista romaania
Aloita pienestä: yksi Cizîrîn, Nalîn tai Cegerxwînin säe hitaasti ja ääneen luettuna on ihana tapa päästä kieleen sisälle. Jokainen runo, jonka ymmärrät, tuo sinut lähemmäs tarinoita, joita kurdit ovat kertoneet vuosisatojen ajan.
Usein kysyttyä
Mistä Mem û Zîn kertoo?
Mem û Zîn on traaginen rakkaustarina Kurmancî-kielisinä säkeinä. Mem ja Zîn rakastuvat Cizîrissä, mutta mustasukkainen kilpailija pitää heidät erossa, ja molemmat kuolevat pääsemättä koskaan naimisiin.
Kuka kirjoitti Mem û Zîn -teoksen?
Kurdilainen runoilija Ehmedê Xanî (Ahmad Khani, 1650/51–1707) sai sen valmiiksi vuonna 1692. Hän perusti sen Memê Alan -kansantarinaan, jota dengbêj-laulajat lauloivat.
Keitä ovat kuuluisimmat kurdilaiset runoilijat?
Klassikoihin kuuluvat Kurmancî-murteella Melayê Cizîrî, Feqiyê Teyran ja Ehmedê Xanî, Soranî-murteella Nalî ja Hacî Qadirê Koyî sekä Hewramî-murteella Mewlewî. Tunnettuja moderneja runoilijoita ovat Abdulla Goran, Cegerxwîn ja Şêrko Bêkes.
Mikä oli ensimmäinen kurdinkielinen romaani?
Neuvosto-Armeniassa eläneen kurdilaisen kirjailijan Erebê Şemon Şivanê Kurmanca (”Kurdilainen paimen”) ilmestyi 1930-luvulla, ja sitä kutsutaan usein ensimmäiseksi kurdinkieliseksi romaaniksi.
